Vapaa-aikaa(ko)?

Kuten aina, uudessa duunipaikassa aloittaminen pelottaa. Sitähän tämä on, duuni. Kaikki on uutta ja jännittävää ja tiedät, että ainoa tie on selviytyä. Sitä vain ajattelee, että onhan tässä ympärillä muitakin, joilta voi kysyä apua. Ainoa vaan, että kaikki on aivan yhtä pihalla kaikesta. Kuitenkin suuren osan tiedonpuutteesta saa korvattua ämpärillisellä intoa. Elämästä nauttiminen kun on kaikille tärkeää ja 3miot sekä vapaa-ajan suunnitteluhan suorastaan on sitä itseään. Ympärillä oli myös paljon tuttuja kasvoja, joten heihin tulee varmasti tutustumaan entistä paremmin. Varsinkin 3miot yhteistyön kautta pääsee tutustumaan muihin Jyväskyläläisiin bilehileisiin. Mikä siis voisi mennä pieleen?

Alkuhämmennyksestä kaikki selvittiin. Nyt ollaankin jo menossa Elokuussa, kun tätä taistelupäiväkirjaa kirjoitetaan. Kaikki innokkaat lukijat varmasti ajattelee, että mitä ne kaksi siellä sitten oikein touhuaa? No mehän touhutaan emmekä aio valehdella. Me nojaillaan ruokalassa pöytään ja myydään lippuja. 3mio-, Haalarikesä, Meet the Money- ja pikkujoululippuja. Kaikenlaisia lippuja. Ja stressataan niiden myyntivuoroista. Paljon. Puhumattakaan siitä, että me ollaan ennen tätä hetkeä vaihdettu sähköposteja ja keskusteltu Facebookissa. Ehkä pari palaveria ja muuta tapaamista on myös hoidettu pois. Kaikki ne päättyivät keskusteluun jostain aivottomasta aiheesta. Esimerkiksi 25 minuutin keskustelut huomionauhan määrästä tai sipsien ostajasta ovat erityisen tarpeellisia. Bileet eivät siis vaan tupsahda rakkaille jäsenillemme. Joku ne myös rakentaa ja tekee. Jos mietit kuka, niin me.

Ennen bileitä ja tapahtumia me suunnitellaan kaikki mitä et näe itse bileiltana. Me kasataan aina tiimi, joka vastaa kaikesta ailahtelevasta ajatusvirrasta. Tämä ajatusten Tonava tuottaa meille jonkin asteisen teeman. Sitten me mietitään mitä koristeita me tehdään paikan päälle ja milloin. Jotain pientä ohjelmaakin väsäillään. Kun kaikki tämän kaltainen taustatyö on tehty alkaa postirumba. Kaikille yhteistyökumppaneille, ravintolapäälliköille ja haalarimerkkifirmoille. Noin viikko tämän jälkeen muistetaan, että lipunmyyntivuorotkin piti varata. Jälleen lähti sähköpostia. Kaikki tämä onnistuu vain hyvien hallituskavereiden avulla. Kaikki tietenkin huipentuu itse tapahtumailtaan. Enää Massigaattori-asumme päälle ja BUUM. Oli kyseessä Haalarikesä, 3miot, Fifa-turnaus tai Tursajaisten rasti, jännitys alkaa purkautua heti kun pääsee paikanpäälle. Vielä kun viskataan porukalla askarrellut koristeet ja rekvisiitat paikanpäälle, niin kaikki on kasassa. Sit jännitetään puolille öin tuleeko ketään. Ja aina tulee. Siksi tulee kun markkinointi on suunniteltu ja toteutettu kunnolla. Aina. Silti se vähän jännittää. Lainataksemme Arttu Wiskaria –Tästä suosta voittajana noustaan.

On totta, ettei edellä ollut kappale ole mitään kaikista houkuttelevimpaa koettavaa, mutta on huomattava, että se on ehkä kirjoitettu aavistuksen provosoivasti ja on vain osa totuutta. Meidän pesteissämme tukea saa käytännössä niin paljon kun raaskii pyytää. Ideoita tulee paljon ja on helppo toimia, kun kaikki puhaltavat samaan hiileen. Meidän pesteissämme myös oppii. Todella paljon. Meistä kumpikaan ei tuntenut itseään saatikka oikein toisiaankaan. Nyt toisiamme katsoessamme näemme terapeutin, kollegan, bilekaverin, metsäleiriläisen, rastinpitäjän ja ennen kaikkea ystävän. Kaikki tämä häslääminen ja asioiden selvittäminen kasvattaa myös ihmisenä erittäin paljon. Oppii ottamaan huomioon asioita, jotka eivät ole itsestä kiinni. Oppii myös hillitsemään itseään ja säilyttämään kylmäpäisyytensä tiukoissakin tilanteissa. Molemmat olemme myös olleet hyvin erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä, joka auttaa varmasti tulevaisuudessa. Tuttuja vaeltaa myös koulussa vastaan yhtenään. On kuitenkin eräs tieto, mikä tulee hämmentämään meitä ikuisesti. Kun istut insinöörien kanssa samassa toimistossa vuoden, alat sietää heitä.

vapari_post